Korhonen aloitti opettaja työskentelyn jo opintojen aikana tekemällä pääkaupunkiseudulla luokanopettajan sijaisuuksia. Hän kertookin sijaisuuksien kerryttäneen hyvää kokemusta muun muassa eri koulujen toimintatavoista, materiaaleista ja resursseista. Kun Korhosella oli opinnoista jäljellä vain pro gradu tutkielman kirjoittaminen, hän siirtyi työskentelemään täysipäiväisesti pelikasvatusfirmaan. 

“Pelikerhojen ohjaamisen lisäksi suunnittelin uusien pelikasvattajien koulutusmateriaalia, josta tein myös graduni” Korhonen kertoo.

Gradun kirjoituksen loppusuoralla Korhonen siirtyi takaisin tekemään luokanopettajan töitä. Tällä kertaa Korhonen teki pidempiä 2-6 kuukauden sijaisuuksia neljän eri luokan opettajana kolmessa eri koulussa.

Korhonen oli opintojen aikana käynyt vaihdossa Japanissa, mikä jätti haaveen muutosta Japaniin. Valmistumisen jälkeen Korhonen kuitenkin pohti voisiko suomalainen opettaja löytää töitä ulkomailta. Haave toteutui vuonna 2024, kun Korhonen muutti Japaniin alkuvuodesta. Vajaan puolen vuoden pituisen viisumiprosessin jälkeen Korhonen sai töitä osa-aikaisena englannin kielen opettajana päiväkodista. 

”Kokemus on näyttänyt, että suomalaista kasvatusosaamista arvostetaan edelleen ulkomailla” Korhonen sanoo. 

Keväällä 2025 Korhonen sai kokopäiväisen työn musiikinopettajana kansainvälisestä koulusta Japanissa. Korhonen kertoo, että nimenomaan Japanissa kasvatuspsykologian opinnoista oli erityisesti hyötyä työnhaussa. 

”Huomasin, että monet korkeamman profiilin koulut hakevat opettajia, joilla ilmiölähtöinen oppiminen on hallussa.”

Moni opiskelija saattaa jännittää työelämään siirtymistä opintojen jälkeen, joten kysyn Korhoselta miltä ensimmäinen työvuosi opintojen jälkeen tuntui. Ensimmäinen työvuosi jopa pelotti Korhosta, koska opintojen loppupuolella puhuttiin paljon opettajan työkuormasta, stressin määrästä ja esimerkiksi riittämättömyyden tunteesta.

“Mietin tosissani, että haluanko edes hakea opettajan töitä, kun kaikkialla vaan puhutaan miten raskasta ja kiittämätöntä työtä se on” Korhonen kertoo.

Ensimmäinen vuosi opettajana kuitenkin opetti Korhoselle sen, että opettajan työhön voi suhtautua monella tavalla. Pari ensimmäistä kuukautta Korhonen suunnitteli todella tarkasti jokaisen oppitunnin, kunnes alkoi vähitellen huomata, ettei tarvitsekaan niin selkeästi auki kirjoitettuja suunnitelmia.

“Olin pitänyt tärkeänä tavoitteena, että pidän huolta omasta työhyvinvoinnistani. Päätin, että pidän työajat kohtuullisina enkä vie töitä kotiin.”

Ensimmäinen pidempi sijaisuus antoi Korhoselle perspektiiviä omaan työskentelyyn. Hän toimi sijaisena Pirkanmaalla sijaitsevassa pienkunnan koulussa, jossa hän oli yksi nuorimmista opettajista. Korhonen huomasi pian, että harva opettaja käytti välitunteja suunnitteluun tai oli koululla enää kolmen jälkeen paikalla.

“Puolen vuoden jälkeen olin jo löytänyt itselleni hyvät työtavat niin, että harvoin tein todellisuudessa yli seitsemän tunnin työpäivää” Korhonen kuvailee.

Entä miten juuri kasvatuspsykologian opinnot ovat vaikuttaneet Korhosen tapaan työskennellä?

“KP-opinnot selvästi muovasivat omaa ajattelutapaa oppijalähtöisemmäksi. KP:sta sain sen tärkeän opin, että viimekädessä tärkeintä on kohdata oppijat oppimistilanteessa.”

Korhonen lisää, ettei hänellä tosin ole muuta vertailukohtaa opintoihin. Hän kuitenkin näkee, että kasvatuspsykologian opinnot ovat antaneet valmiuksia esimerkiksi niihin tilanteisiin, kun ei ole ehtinyt suunnitella tuntia kunnolla tai suunnitelmaa joutuu muuttamaan lennosta. Näissä tilanteissa Korhonen ei mene paniikkiin, vaan lähtee opetuksessa liikkeelle lasten lähtökohdasta eli oppijan omasta kokemuksesta. Korhonen haluaa esittää myös kriittisen huomion KP-opinnoista. 

“Huomasin työelämään siirtyessä, että minulta tuntui puuttuvan jotain sellaista strukturoitua ymmärrystä opettajan työstä.” 

Korhonen toteaakin, että niin kuin mikään ei ole täydellistä, ei myöskään KP ole täydellinen. Hän joutui myöhemmin töissä hakemaan kollegoilta kollegoilta vastapainoa KP-ajatteluun, johon hän oli uppoutunut opintojen alussa. Hän muistuttaakin kaikkia ajattelemaan kriittisesti.

Korhonen muistelee KP-yhteisön olleen lämminhenkinen tuki ja turva opintojen aikana. KP:n yhteisöllisyys on ylettynyt myös opintojen jälkeiseen elämään ja Korhonen kertookin, että on useasti voinut kysyä apua joihinkin oppiaineisiin oman kotiryhmänsä Lähteen whatsapp-ryhmästä.

Opiskelijoille Korhonen haluaa tarjota muutaman vinkin. 

“Kasvatusalalla on paljon sellaisia tehtäviä, joihin ei välttämättä ole suoraa koulutusta tai joihin voisi olla hyödyllistä saada töihin sellainen henkilö, jolla on kokemusta opettaja työskentelystä” Korhonen muistuttaa.

Esimerkkinä Korhonen kertoo koulujen it-palveluista, joiden kankeutta hän on tuskaillut.

“Koulujen it-palvelut tuotetaan usein kaupungin it-tuen kautta, joilla ei usein ymmärrettävästi ole tietoa koulujen todellisista tarpeista ja opettajilla puolestaan ei ole osaamista tai aikaa kertoa mitä it:lta kouluissa tarvitaan” Korhonen kuvailee. Lopputuloksena käytössä saattaa olla ohjelmistoja, laitteita ja palveluita, joiden käyttö on hankalaa tai joita ei voida käyttää. 

Korhonen toteaakin, että esimerkiksi juuri tämänkaltaisissa tilanteissa henkilö, jolla on kokemusta ja ymmärrystä opettajan työstä, voi eri osastoissa auttaa parantamaan opetuksen laatua. Hän muistuttaa, että luokanopettajan opinnoista voi ponnistaa monenlaiseen, eikä perinteinen viran tavoittelu heti valmistumisen jälkeen ole ainoa vaihtoehto.

Lopuksi Korhonen haluaa lähettää terveisiä KP-opiskelijoille: “Pitäkää lippu korkealla!”

Kirjoittanut: Eevi Mielonen

Kiitos Konstamikolle haastattelusta!